Ensipurjehdus!

Tuulta purjeissa!

Tänään oli viimein ensipurjehduksen aika. Lähdimme nelihenkisen perheen voimin Myllysaaresta kohti läheistä Enonsaarta kevyessä myötätuulessa ja tihkusateessa. Menomatkan opettelimme purjeiden nostoa ja köysien käsittelyä koko tiimin voimin. Kevyessä tuulessa kaikki sujui hyvin ja pääsimme Enonsaareen vesisateen saattelemina. Kahvikupposten ja korvapuustien jälkeen jatkoimme matkaa purjein kiertäen Enonsaareen, mutta paluumatka oli vastatuuleen ja oli aika poikani sanoin "laittaa Honda käyntiin".

"Purjehdusta" Hondalla

Ensimmäinen purjehduksemme oli heikohkosta säästä huolimatta menestys ja jätti poltteen heti seuraavaan purjehdusretkeen.

Vesillelasku ja mastonnosto

Vanha rouva pääsee pian veteen pitkästä aikaa

Laskimme suuren jännityksen vallassa Maritan Juhannusta edeltävänä sunnuntaina. Laskeminen itsessään sujui hyvin, olimmehan tätä harjoitelleet jo useana vuonna Niken (FIN-270) kanssa samasta vajasta. Äkkiseltään suurin osa massatuista saumoistakin piti kohtuullisesti ja varsinaisia suihkulähteitä ei tullut. Pilssi kuitenkin täyttyi vuorokaudessa kohtalaisen mukavasti, mutta samalla raot jo ehtivät turvota lähes kauttaaltaan kiinni.

Sukellusvene...

Otettuamme Marita pois pukilta jätimme sen onneksi liinojen varaan jatkamaan turpoamista. Tämä olikin hyvä varotoimi, sillä yksi kölipulteista vuoti melko pahasti ja haimme upposi lähes kantta myöten Vesijärveen liinojen varaan. Onneksi kälipultti kiristyi sitä käännettäessä ja venettä ei tarvinnut nostaa takaisin kelkalle.

Uran ensimmäinen mastonnosto sujui kohtuullisen hyvin pläkässä kesäillassa.

Kun pohja oli lähestulkoon vedenpitävä oli mastonnoston aika. Juhannusviikon keskiviikkoilta oli täydellisen kaunis tätä operaatiota varten ja meidän ensimmäinen mastonnostomme sujui melko mukanvasti. Windex jäi laittamatta, mutta lähinnä siksi, että mastossa oleva reikä oli selvästi Windexin jalan ruuvia pienempi. Aikamme vantteja ja köysiä ihmetellessämme saimme kaikki lopulta paikoillemme ja olimme erittäin tyytyväisiä tähän astiseen edistykseemme puuveneilijöinä, vaikkemme olleet vielä ehtineet purjehtimaan.

Pikakunnostus purjehduskuntoon

Kylkirakojen massaus työnalla

Marita oli seissyt kuivilla viitisen vuotta ja se oli kohtalaisen ravistunut kyljistä. Ruffin katossa oli pari rikkoutunutta kohtaa ja pienempiä paikkauskohteita oli lukuisia. Aikataulumme korjauksille oli kuitenkin erittäin rajallinen ja siksi päädyimme tiivistämään pahimmat kylkien raot Proof 10:llä kohtuuttomien vuotojen estämiseksi. Tiivistämisen jälkeen vesirajan alapuolinen osa maalattiin primerilla kahteen kertaan ja yläpuolinen osa kahteen kertaan. Sisävesillä ollessa jätettiin ns. myrkkymaalit kokonaan laittamatta.
Ruffin katto pikafiksattiin teippaamalla ja ylimaalaamalla katto pariin kertaan. Kaikki puuosat lakattiin kolmeen kertaan ja kohtalaisen reippaasti haljennut peräsin vahvistettiin rosterilistoilla, jotka aikataulusyistä laitettiin pinta-asennuksena.

Vihreä vesirajan ja vauhtiraidan väri vaihtui tummaan siniseen ja puuosat saivat kolminkertaisen lakan päälleen.

"Radikaalina" uudistuksena vaihdomme vielä vesirajassa aiemmin olleen vihreän nyt tumman sinisellä. Tämä sopi meidän makuumme valkean kyljen ja harmaan kannen kanssa  huomattavasti aiempaa väriyhdistelmää paremmin.
Ennen laskua päädyimme vielä teippaamaan pahimmat vedenalaiset saumakohdat, ettei vedenpaine olisi samantien työntänyt massojamme veneen sisäpuolelle. Peräpeiliin maalasimme vielä rouvan nimen ja näin olimme kuin olimmekin selvinneet aikataulullisesti veneen tämän kevään huoltotehtävistä. Kaunista jälki ei ollut, mutta vene piti olla nyt vesillelaskukunnossa.