Purjehduskausi lähestyy uhkaavasti ja työlista tuntuu vain pidentyvän... Lienee tyypillinen puuveneilijän tilanne. Viime syksynä aloitettu kunnianhimoinen kylkien raapiminen ja kaarien niittaaminen on typistymässä pelkäksi kylkien hoidoksi. Suuli nimittäin muuttuu jälleen kesäteatterinäyttämöksi ja pistää aikataulut niin tiukille, ettei kaarien niittausprojektin lähdetäkään. Lisäksi rouvan emäpuu alkaa uhkaavasti lähestyä elinkaarensa päätä, joten fiksuinta olisi (myydä vene) tehdä niittausprojekti sekä muutamien alalautojen vaihto tässä yhteydessä. On tosin täysin epäselvää, että lähteekö tämä omistajaporras ikinä niin suureen ponnistukseen kuin emäpuun vaihto on.
Hommaa kuitenkin riittää, sillä kaikki sähköt tehdään uusiksi, kyljet (nyt raavittu ja hiottu suhtkoht puhtaaksi) kyllästetään ja maalataan, köysilukot vaihdetaan, kansi maalataan, maston köysistöjä uusitaan, tehdään hyttiin patjat, huolletaan uusi Seagul perämoottori ja tehdään sille teline... ja niin edelleen ja niin edelleen.
Katsotaan missä vaiheessa listaa ollaan kesäkuun puolivälissä kun rouva lasketaan turpoamaan kelkkaradalle. Kunpa olisimme olleet aktiivisempia syksyllä / talvella... Muistetaan kuitenkin leppoinen ja positiivinen asenne ja kanssaveneilijän Tuomon viisaat sanat, että tämähän on iloinen asia kun pääsee tänne puuveneen kimppuun!
