Vihdoin vesillä!

Toukokuu vierähti aivan hetkessä, mutta onneksi Maritalla on monta aktiivista hoitajaa. Näin saimme kuin saimmekin veneen maalattua ja fiksattua laskukuntoon ajoissa, että kesäteatterilaiset pääsivät tekemään suuliin omaa projektiansa juhannuksen jälkeen. Venesähköt jäävät vielä laiturihommiksi, mutta onnistuuhan ne siinäkin. Samoin sisustuspuolella on pari juttua tekemättä ja moottoritelinekin pitää modifioida uusiksi.
 

Kyljet maalattu ja rouva on viimein laskukunnossa.

Marita laskettiin turpoamaan kelkalle sunnuntaina 15. kesäkuuta ja siirrettiin juuri ennen juhannusta laituripaikalleen Myllysaareen. Turpoaminen sujui melkolailla odotetusti. Kyljet turposivat noin vuorokaudessa tiiviiksi, yksi kölipultti vaatii jälleen ekstrakiristämistä ennen kuin tihuttaminen loppui kokonaan. Emäpuu on kuitenkin nähnyt parasta ennen päivänsä ja sen läpi tihkuu nyt ainakin aluksi vettä ja pilssi on koko ajan hieman kostea, aivan kuten viimekin vuonna.

Laiturissa odottamassa mastonnostoa

 Myllysaareen kraana eli mastonnostopaikka oli purettu aiemmin keväällä sen heikon kunnon vuosi ja siksi Marita pitikin ajaa Messilään tätä operaatiota varten. Tämä tapahtui perjantaina 27.6 Ukin ja Papan kanssa.

Marita Enonsaaren laiturissa kesäkuulle tyypillisessä säässä. 

Mastonnostaminen sujui hyvin ja "uusi" British Seagull moottorikin sai ensikasteensa Maritan perässä. Vielä on pientä opettelua moottorin käytössä, mutta kyllä se starttaa kun aikansa vetelee. Marita pääsi heti mastonnoston jälkeen pienelle retkelle Enonsaareen, jossa miehistö sai lämmikettä jallukahvin muodossa. Tämän jälkeen keli alkoikin parantua ja pääsimme purjehtimaan Enonsaaren ympäri ja takaisin Myllysaareen. Kausi avattu!

Marita L-253 sinitaivaan alla

Perhe Martikainen lähti heti lauantaina myös virkistämään purjehdustaitojaan Maritalla päämääränään tuttuakin tutumpi Enonsaari, jossa nuotiomakkaroiden lisäksi pelasimme rantalenttistä tuttavien kanssa. Pieni sadekuuro kasteli meidän lähtiessä paluumatkalle, mutta muuten oli poutaa ja vähän tuultakin.

Kevättä kevättä!

Purjehduskausi lähestyy uhkaavasti ja työlista tuntuu vain pidentyvän... Lienee tyypillinen puuveneilijän tilanne. Viime syksynä aloitettu kunnianhimoinen kylkien raapiminen ja kaarien niittaaminen on typistymässä pelkäksi kylkien hoidoksi. Suuli nimittäin muuttuu jälleen kesäteatterinäyttämöksi ja pistää aikataulut niin tiukille, ettei kaarien niittausprojektin lähdetäkään. Lisäksi rouvan emäpuu alkaa uhkaavasti lähestyä elinkaarensa päätä, joten fiksuinta olisi (myydä vene) tehdä niittausprojekti sekä muutamien alalautojen vaihto tässä yhteydessä. On tosin täysin epäselvää, että lähteekö tämä omistajaporras ikinä niin suureen ponnistukseen kuin emäpuun vaihto on.

Hommaa kuitenkin riittää, sillä kaikki sähköt tehdään uusiksi, kyljet (nyt raavittu ja hiottu suhtkoht puhtaaksi) kyllästetään ja maalataan, köysilukot vaihdetaan, kansi maalataan, maston köysistöjä uusitaan, tehdään hyttiin patjat, huolletaan uusi Seagul perämoottori ja tehdään sille teline... ja niin edelleen ja niin edelleen.

Katsotaan missä vaiheessa listaa ollaan kesäkuun puolivälissä kun rouva lasketaan turpoamaan kelkkaradalle. Kunpa olisimme olleet aktiivisempia syksyllä / talvella... Muistetaan kuitenkin leppoinen ja positiivinen asenne ja kanssaveneilijän Tuomon viisaat sanat, että tämähän on iloinen asia kun pääsee tänne puuveneen kimppuun!

Maritan nosto

Ensimmäinen Maritan nosto tapahtui auringon paisteessa

Ensimmäinen purjehduskausi tuli päätökseen sunnuntaina 15.9.13 kun Marita nostettiin takaisin Myllysaaren suuliin. Nosto sujui kohtuullisen hyvin, sillä apuna oli Niken kippari Jarno Talvitie, jonka neuvoista otimme vaariin vastaisuuden varalle. Vaikka suulin laiturit olivat hieman vajavaiset, niin mastonkaato kuin veneennostokin saatiin onnistuneesti hoidettua ilman vahinkoja. Uudistettu venepukkikin selvisi urakastaan kohtuullisesti, vaikka veneen paikka ei aivan nappiin pukissa mennytkään muutamankaan asettelukerran jälkeen.

Ensimmäiseen kesään Maritan kanssa mahtui mukavia päiväpurjehduksia Vesijärvellä sekä osallistuminen Puuveneregattaan, joka kyllä paljasti Maritan heikon kunnon kanssaveneisiin verrattuna. Paljon olisi rouvassa korjauskohteita, mutta niiden järjestystä ja perusteellisuutta täytyy harkita pitkään ja hartaasti, sillä osa kunnostuksista vaatii ammattilaisia ja pulleaa kukkaroa.

Puuveneregatta IX!

Regatan ensimmäisen lähdön startti. Marita kääntämässä keulilla viivalle (vasemmanpuolimmainen vene).

Lahden Puuveneregatta järjestettiin tänä vuonna jo yhdeksättä kertaa. Puuveneregatta aloitettiin 2004 aktivoimaan LPS:n puuveneitä, puuveneilijöiltä ja seuran päätukikohtaa Myllysaarta Lahden edustalla. Nyt lähestyttäessä kymmenettä juhlavuotta, voidaan sanoa, että tapahtuma on pääosiltaan saavuttanut alkuperäiset tavoitteet. Uusia puuveneitä tulee mukaan lähes vuosittain ja miehistöihin on saatu uutta verta. Samalla kaupunkilaisille on myös tarjottu mahdollisuus seurata puuveneiden regattaa Lahden "olohuoneesta" matkustajasatamasta ja Myllysaareen on tuotu tuulahdus menneistä puuveneiden aktiiviajoista.

Rentohenkinen tapahtuma on kasvanut matkan varrella kolmipäiväiseksi ja alkaa seuran Etelä-Päijänteen tukikohdasta Ykskoivusta torstai-iltana, jonka jälkeen perjantaina on eskaarideripurjehdus Vääksyn kanavan läpi Vesijärvelle ja Myllysaareen. Lauantaina purjehditaan varsinainen regatta lys-tasoituksin ja tapahtuman kruunaa regattaillallinen klubitakkeineen. 

Regatta on purjehdittu aina rehdisti ja puuveneitä kunnioittaen. Myös tänä vuonna kippareiden kesken sovittiin, että kahden puuveneen kosketuksesta molemmat diskataan. Tapahtuman pääpaino on puuveneillä purjehtimisessä eikä kilpailemisessa.

2013 Puuveneregatan tulokset

Tänä vuonna mukana oli kaksi täysin uutta venettä ja luokkaa, kun viivalle haiden ja folkkareiden seuraksi tuli 5.5m Lotten ja viime keväänä valmistunut Puchars Bay 25-luokan Valo. Yhteensä regattaan osallistui peräti yhdeksän venettä. Haita nähtiin mukana neljä. Maritan (253) lisäksi purjehtivat Nike (270), Pauliina (269) sekä Hiivari II (260). Kevyessä 2-3 ms pohjoistuulessa purjehdittiin yhteensä neljä lähtöä, joista kolmen parhaan tulokset huomioitiin. Kilpailun voitti suurimmalla lyssillä 1.15 purjehtinut Lotten. Toiseksi purjehti puuveneregattaveteraani Tuomo Rahikainen rannikkoristeilijä Tarinallaan. Kolmanneksi hyvin suurella isopurjeella ja ilman spinnua purjehti Valo. Haiden välisen luokkakilpailun vei nimiinsä Nike, kipparinaan Jake Talvitie.

Keskellä regatan voittanut 5.5m Lotten ja oikealla Valo ison isopurjeensa kanssa.

Maritan regatta ei sujunut toivotusti, sillä vene oli yksinkertaisesti kaikkia muita selvästi hitaampi. Vaikka vene oli kahdessa lähdössä neljästä viivalla ensimmäisenä, niin kaikki painelivat ensimmäisen kryssiosuuden alkupuolella ohitsemme. Talven aikana täytyy selvittää mistä tämä voisi johtua. Tapahtumana regatta oli kuitenkin erittäin onnistunut myös Maritan osalta ja antoi kaivattua kokemusta miehistölle ja toimi hyvänä verkostoitumisväylänä seuran ja alueen puuvenelöiden kesken.

Marita tulossa alamerkille.

Maritan puolesta haluammekin kiittää regatan eteen jo vuosien ajan tehdystä työstä puuveneaktiiveja Marko Aaltoa sekä Jarno Talvitietä. Ensi vuonna nähdään juhlaregatan merkeissä!

Pallopurjein auringonpaisteessa!

Marita Enonsaaren laiturissa. Taustalla Lahden maamerkit hyvin esillä.

Näin pitkälle ehti tämän vuoden purjehduskausi, ennen kuin saimme aikataulut sovittua kippareiden kesken ja pääsimme yhdessä vesille. Aurinkoinen Vesijärvi tarjosi aamupäivästä sopivaa tuulta kryssiessämme Myllysaaresta Enonsaareen, jossa olikin mukavasti burger-viikot. Erinomaisten burgereiden jälkeen jatkoimme matkaa Siikaniemen tasalla asti, jossa kävimme ihastelemassa Nikeä (FIN-270), joka odottaa jo ensi viikon Puuveneregattaa Kiviniemen poijussaan.

Paluumatkalla Hollolasta pääsimme suoraan myötätuuleen ja kokeilimme ensi kertaa nostaa pallopurjetta. Pienen hakemisen jälkeen spinnun nurkat löysivät oikeat paikat ja saimme purjeen komeasti ylös ja vetämään. Tuuli tyyntyikin pilvien väistyessä ja auringon alkaessa paahtaa täydeltä terältä, joten spinnun vetoapu tuli tarpeeseen.

Pienen hakemisen jälkeen spinnukin asettui kohdalleen

Ensi viikolla Maritan ohjelmassa onkin Puuveneregatta, joka on ensimmäinen regatta Maritalle ja uudelle miehistölle. Marita on osallistunut aiemmin ainakin vuonna 2005 Jukka Valtosen kipparoimana, jolloin tuli toinen sija.

Kesäloman kunniaksi vesille!

Kirjapurjein kohti Lahtea

Alkaneen kesäloman ja kauniin kesäpäivän kunniaksi lähdettiin perheen voimin vesille. Tällä kertaa pääsimme 3-4 m/s koillistuulessa jo purjehtimisen makuun. Vanha rouva meni hienosti kryssiä vanhoilla Niinirannan purjeilla kohti Enonsaarta. Hetken matkaa mentiin trimaraanin kanssa yhtämatkaa ja pysyttiin rinnalla pitkän matkaa. Enonsaaren kierrettyä saimme lasketella yhtä halssia suoraan kohti Lahden satamaa, jossa näimme satoja lennilokinpoikasia kivisellä aallonmurtajalla.

Sataman aallonmurtaja on satojen lokkien koti

Ensipurjehdus!

Tuulta purjeissa!

Tänään oli viimein ensipurjehduksen aika. Lähdimme nelihenkisen perheen voimin Myllysaaresta kohti läheistä Enonsaarta kevyessä myötätuulessa ja tihkusateessa. Menomatkan opettelimme purjeiden nostoa ja köysien käsittelyä koko tiimin voimin. Kevyessä tuulessa kaikki sujui hyvin ja pääsimme Enonsaareen vesisateen saattelemina. Kahvikupposten ja korvapuustien jälkeen jatkoimme matkaa purjein kiertäen Enonsaareen, mutta paluumatka oli vastatuuleen ja oli aika poikani sanoin "laittaa Honda käyntiin".

"Purjehdusta" Hondalla

Ensimmäinen purjehduksemme oli heikohkosta säästä huolimatta menestys ja jätti poltteen heti seuraavaan purjehdusretkeen.