maanantai 16. marraskuuta 2015

Marita Klassikkorekisteriin!

Klassikkorekisterin viiri. Suunnittelija Peter Bange.
Marita on hyväksytty 30.10.2015 Klassikkorekisteriin. Kokoukseen oli saatu kymmenen klassikkorekisterihakemusta ja ne kaikki hyväksyttiin. Nyt Mahogany Yachting Society MYS ry/rf:n ylläpitämässä klassikkorekisterissä on yhteensä 172 venettä, joista vain kuusi on hai-luokan veneitä.
Klassikkorekisteriin on tarkoitus kerätä klassikkoveneiden tietoja mahdollisimman laajasti ja ylläpitää näin puuveneiden tietokantaa ja saattaa se osaksi Museoviraston rekisteriä. Klassikkorekisterin vaatimuksena on vähintään 50 vuoden ikä, riittävästi dokumentoitu historia sekä veneen tulla rakennettu Suomessa.


Marita 2014 Puuveneregatassa

Ns. K-merkinnän omaavia veneitä on tähän mennessä rekisteröity 28 kappaletta. K-merkintä edellyttää, että veneen tulee kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja sen historia on tunnettava yksityiskohtaisesti.

Lisäinfoa MYS:n sivuilta: http://www.mys.fi/index.php?filename=krekisteri&lang=fin

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Talvikauden purjehdus = kunnostustyöt käynnissä!

Hieno tästä tulee!
Rouvan kunnostustyöt on saatu aluilleen ja mastosta on irroitettu kaikki helat, köydet ja vaijerit. Osa ruuveista ei suostunut aukeamaan normaalisti, vaan ehkä jopa alkuperäiset tasapääruuvit rikkoontuivat kun niitä yritettiin avata, joten muutama piti porata auki. Lisäksi melko monta ruuvia oli ajan saatossa katkennut. Masto lienee kuitenkin kohtuullisessa kunnossa, kunhan se saadaan nyt puhtaaksi lakasta. Tummenneet kohdat putsaantuvat hionnassa ja sen jälkeen päästään lakkaamaan. Lakkaaminen jäänee kevään hommiksi, joten aikaa touhuiluun on.
Rouvan masto putsattu heloista ja vaijereista. Nyt lakat pois ja sitten hiomaan.
Kymmenen metriä mastoa odottaa työmiestä. Rentouttavaa ajankulua, eikö vain?

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Rouva suuliin!

Sami Messilän nosturissa valmiina valjastamaan maston nostoköyteen
Tämän kesän purjehduskausi päätettiin kauniissa syksyisessä auringonpaisteessa syyskuun 20. päivä. Matka Messilään mastonlaskua varten sujui hyvin ja Seagull toimi moitteetta. Edes urpo moottoriveneilijä, joka heitti hurjat peräaallot meitä kohti ja yli perämoottorin onnistunut pilaamaan paluutamme, vaan sitkeä Seagull käynnistyi hienosti pienestä kastumisestaan huolimatta. 

Vanha rouva matkalla takaisin Myllysaareen
 Kaunis syksyinen Vesijärvi tarjosi parastaan ja järvellä näkyi paljon veneilijöitä nauttimassa kauden viimeisistä hetkistä. Puuveneilijät kuitenkin yleisesti ottaen nostavat veneensä kohtuullisen aikaisin, että ne ehdivät kuivua ennen ensipakkasia. Näin myös toimittiin Maritan kanssa, sillä viileille syyspurjehduksille ei löydy kalenterista tilaa.

Rouva matkalla suuliin talvehtimaan
Pienen hieromisen jälkeen saatiin ensin pukki asettumaan ja pysymään kelkalla, jonka jälkeen rouvakin tuli hienosti ylös järvestä. Kesäisen karille ajon jälkiä jännitettiin, mutta niistä selvittiin todella pienillä kolhuilla. Vain muutama hyvin pieni jälki kokassa ja kölissä. Hain pohjan loiva muotoilu pelasti meidän tämän pahemmalta.

Nyt edessä on "talvipurjehduskausi" eli huollot. Tavoitteena on kunnostaa masto eli ottaa se puupuhtaaksi ja osittain heloittaa uudelleen. Tämän lisäksi kankainen kansi olisi tarkoitus huoltomaalata. Muutoin mennään normaalein huoltomaalauksin ja -lakkauksin ensi kauteen.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

11. Puuveneregatta



LPS:n Puuvenetoimikunnan 11. Puuveneregatta sujui perinteisen ohjelman puitteissa. Onneksi muutamaan viime vuoteen verrattuna lauantain kisapäivän tyvenet "perinteet" eivät tällä kertaa toteutuneet vaan päästiin purjehtimaan ja kisaamaan oikein kunnolla.

Marita pääsi omaan sulutukseen torstaina. Epa ja Hetan kanssa hommat sujuivat hienosti.

Regatta alkoi torstaina kokoontumisella Ykskoivuun. Marita lähti Myllysaaresta tihkusateen saattamana matkaan aamuyhdeksän aikaan. Purjehdus kanavalle sujui leppoisen 3-4 m/s myötätuulen ansiosta reippaassa kolmessa tunnissa pariskunta Lehikoisen ollessa gasteina. Paviljongissa nautittiin lounas ja Ykskoivun lenkille lähti gastiksi Arto Nikkanen, joka saapui suoraan omalta purjeveneeltään Sysmästä jatkamaan purjehdusta puuveneessä.

Maritan perinne eli Päijänneryyppy otettiin jälleen käyttöön. Tällä kertaa se oli Meukowin VS konjakkia. Paluumatkalla tämä perinne tosin korjattiin uuteen muotoon ja se koskee nyt kanavasta läpimenoa kumpaan tahansa suuntaan.
Eläköön Sulkumalja!
Mika oli varannut matkaan pienemmän spinnupurjeen treenimielessä lauantain kisaa varten ja Asikkalanselällä päästiinkin spinnu nostamaan ylös. Kaikki sujui hienosti lähes Reimarin tasalle asti kunnes spinnupuomi katkesi yllättäen ja perin helpon oloisesti. Tämän lisäksi ison puomin kikkiköysi veti styyrpuurin puoleisen kiskon irti kannesta. Erikoista kyllä kisko oli kiinni hyvin pienillä ruuveilla, jotka eivät edes menneet kannesta läpi, saati osuneet rungon tukipuihin. Ihmettelen, että miten kiskot ovat kestäneet tähän asti kiinni kannessa, sillä keli oli hyvin maltillinen. Toinen takaisku sattui juuri viimeisessä käännöksessä Ykskoivun laguuniin kun kikki jäi vahingossa kiinni ja styyran puolen toinen, pidempikin kisko vääntyi pystyyn ja osittain irti kannesta. Vanha rouva ei selvästikään pitänyt ison veden maisemista ja lisääntyneistä köysistä.Ykskoivuun saavuttiin noin kuuden aikaan ja ilta sujui poutasäässä saunoen, syöden (kasviscurry ja kanafile + letut) ja laulaen. Kuuden puuveneen lisäksi laguunissa oli neljä muuta venettä.

Marita hinauksessa tyynellä Päijänteellä. Seagull kesti yhtämittaista ajoa tasan 2 tuntia.
Eskaaderi Ykskoivusta Myllysaareen jouduttiin aloittamaan perjantaina moottoreiden voimalla Päijänteen ollessa täysin pläkä. Moottoreilla tultiin aina kanavalle asti. Vanha herra Seagull tosin vei Maritaa vain Asikkalanselän puoliväliin ja sammumisen jälkeen alkoi sylkeä raakaa bensiiniä kaasarista pitkin järven pintaa. Tämä onneksi loppui hanan sulkemisen jälkeen ja Paulinan 5hv Johnson hinasi meidät Paviljonkiin ja kanavan läpi. Kanavalla myös Sami liittyi Maritan miehistöön.

Seitsemän puuveneen sulutus ei liene kovin yleistä 2010-luvulla Vääksyssä.
Sulutuksen jälkeen pääsimme onneksi purjehtimaan ja eskaaderissa alkoi kiihkeä puuveneilijöiden "leikkimielinen" kilpailu siitä, että kuka on ensimmäisenä Myllysaaressa. Kanavalta joukkoon liittyi mukaan vielä s/y Suvituuli ja näin peräti 8 venettä purjehti kohti Lahtea. Reilu kolmetuntinen siivu Vesijärven  halki tarjosi koko Suomen kesän kirjon. Kovaa tuulta, tyventä, aurinkoa ja kovaa vesisadetta.

Rankka kesäsade kasteli eskaaderin Vaaniassa paluumatkalla Myllysaareen.
Yhtäkaikki, eskaaderi oli perillä Myllysaaressa noin ilta seitsemän aikaan hyväntuulisena. Vesijärvellä treeneissä ollut 5.5mr Lottenkin liittyy mukaan regattaan. Grilli-illallisen yhteydessä regattalaiset saivat nauttia Jore Marjarannan ja Miikka Kallion musiikista.

Kipparikokous ennen regattan kilpailuosuutta.

Lauantaiaamuna peräti yhdeksän aluksen kipparit kokoontuivat mutterille klo 9 kisapalaveriin. Sovittiin kilpailunjohtaja Miikkulaisen johdolla, että ajetaan kolmiorataa (Sibeliustalon aallonmurtaja - Mukkula - Myllysaari) vastapäivään kaksi lähtöä ennen lounasta ja kaksi sen jälkeen. Lähtöviiva oli aivan Myllysaaren edustalla ja saaren takaa tuleva länsituuli teki lähdöstä haastavan. Kaikki olivat myöhässä ensimmäisessä lähdössä ja kaukana viivasta kun paukku käynnisti kilpailun. Lotten karkasi ensimmäisellä myötätuuliosuudella saaden peräänsä Paulinan, joita loppufleetti innokkaasti jahtasi. Maritan ensimmäinen lähtö sujui kohtuullisen hyvin, mutta toista lähtöä odotellessa päätti vanha rouva vielä näyttää luonteensa ajamalla itsensä "kaikkien tunteman, mutta harvan kokeman" Myllysaaren itäpuolella olevaan kariin! Kippari ja pitkän linjan LPSälläinen Sami etsi sikareitaan ja gasti-Sami tyhjensi pilssiä Mikan ollessa paapurin puoleisella kannelle ja purjeiden peittäessä vesirajassa olevan karikon. Hetken kauhistelun ja ihmettelyn jälkeen saimme purjeet alas ja pääsimme helposti melan avulla irti karilta ja jatkamaan kilpailua, joten ainakaan mitään suurta vahinkoa ei veneeseen tullut. Kilpailu siis jatkui! Toiseen lähtöön reitti oli vaihdettu Myllysaari-Sibeliustalon aallonmurtajien väliseksi ja se ajettiin toisessa lähdössä kaksi kertaa. Marita jäi tässä lähdössä kryssiosuudella pahasti folkkareiden jalkoihin ja tuli maalin vasta Tuulian ja Rebekan jälkeen kuudentena.

Lähtöviivalla oli ajoittain hyvin tiivis tunnelma, mutta puuveneregatan
tapojen mukaisesti purjehdittiin kuitenkin hyvässä sovussa.
Lounaan jälkeen jatkettiin siten, että lyhennettyä rataa ajettiin kolme yhden kierroksen lähtöä. Päivän neljäs lähtö oli Maritan paras ja siinä tultiin maaliin kolmantena Lottenin ja Paulinan jälkeen ennen Jaken kipparoimaa Nikeä ja varsin kaukana PF:stä. Tämä ns. pelasti päivämme ja antoi uskoa vanhan rouvan kykyihin. Kippari Sami alkoi päästä sinuiksi vanhan rouvan kanssa ja hiukan löysempi trimmi purjeissa antoi paremman vauhdin luoviosuuksilla. Viimeinen startti oli sitten Niken näytöstä ja koko päivän upeasti purjehtinut Paulinakin joutui katselemaan Niken peräpeiliä. Jopa Lotten oli tiukoilla Niken kanssa, joka vei upeasti 5. lähdön nimiinsä.

Nike ohittamassa vanhaa rouvaa. Tällä kertaa Jaken miehistössä olivat mukana Mikko, Jussi.

Hienon kilpailupäivän jälkeen rantauduimme noin puoli neljän aikaan ja purkamisen jälkeen saunoimme ja jälkipurjehdimme kisat ennen illallista. Totuttuun tapaan hyvän ruuan ja hienojen puheiden saattamina laskimme seuran ja veneiden liput klo 21. Regatan kauneimmaksi veneeksi kipparit valitsivat 5.5mr Lottenin, joka lähtee muutaman viikon kuluttua luokkansa MM-kilpailuihin Ruotsiin. Lottenin täydellinen kunnostus ja osallistuminen MM-regattaan on upea kulttuuriteko Roope Juhoselta!

Kova tuuli siivitti hait hyvään tulokseen.

Regatan voitti kuitenkin hai. Pancho Nikanderin upeasti ajama Paulina oli itseasissa ylivoimainen. Pancho jatkoi voittoputkeaan otettuaan Päijännepurjehduksessaan hai-luokan mestaruuden. Olkookin, että hai-luokassa oli vain kaksi venettä. Kova keli siivitti muutkin hait hyvään tulokseen ja Lottenin jälkeen kolmanneksi tuli Nike ja kovan regatan jälkeen Marita palkittiin neljännellä sijalla.

Voittajaveneen kippari Pancho Nikander kiitti kipparikollegoitaan ennen käymistä Vesijärvessä. Ensimmäisenä kättelyvuorossa regatan ensikertalainen PF:n kippari Jussi Leimio TePSistä.
Kiitos omasta ja Maritan puolesta Markolle ja Jarnolle hienosta regatasta ja mukavasta seurasta. Oli mukava nähdä, että viidakkorumpu oli saavuttanut jälleen uusia osallistujia ja purjehtijoita. Tervetuloa joukkoon päijännefolkkari Samanyolo sekä Laxmarin Suvituuli. Nähdään jälleen ensi vuonna!
LPS:n Pavinjonki iltavalaistuksessa. Kiitos kaikille puuveneregattalaisille!
Maritalla oli jälleen ilo purjehtia kolme päivää ja tutustua tarkemmin tähän selvästikin temperamenttiseen vanhaan rouvaan. Hän selvästikin viihtyy paremmin kovassa sivutuulessa ja Vesijärven vesissä kuin Päijänteellä. Talveksi tuli puuhalistalle monen monituista ranskalaista viivaa, joten katsotaan millä eväin päästään ensi kausi aloittamaan.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Lomakauden avausretki!

Välillä paistoi ja tuuli. Toisinaan oli tyyntä ja satoi. Normipäivä järvellä.


Loman alkamisen kunniaksi ajattelimme lähteä purjehtimaan Myllysaaresta Vääksyyn ja takaisin. Aamun sääennuste näytti kohtalaista länsituulta ja poutaa. Näin ollen lähtökohdat retkelle tuntuivat hyviltä. Suomen sää näytti kuitenkin vaihtelevuutensa, sillä ehdittyämme Enonsaaren länsipuolelle tuuli pyöri voimakkaasti ja yllättän voimakkaasta aallokosta huolimatta tuntui, ettei tuuli vienyt venettä mihinkään. Saaren jälkeen saimme kuitenkin vahvaa sivutuulta ja matka alkoi taittua. Sitten alkoikin sade ja Siikaniemeä lähestyttäessä tuuli kuihtui täysin ja jäimme lillumaan Kiviniemen kohdalle pitkäksi aikaa. Päätimmekin tehdä kunniakierroksen Siikaniemen lahdella ja käätyä sitten takaisin Lahtea ja Myllysaarta kohden. Paluumatkalla samanlainen säänkirjo jatkui, aurinkoa ja sadetta, tyyntä ja tuulta vuorotellen!

Parhaimmillaan päästiin puuskissa yli 30 asteen kallistuksiin, mutta ei Vanha Rouva niistä ollut moksiskaan.
On kuitenkin hyvä, että vanha rouva pääsi taas vähän vesille. Samalla kippari pääsi suunnittelemaan ja tutkimaan nykyisen maston rikauksen hyviä ja  huonoja puolia. Muutoksia lienee luvassa ensi talvikaudella ja uusia köysilukkoja tullaan vaihtamaan. Kansiluukku tekee omat rajoitukset tai toisaalta pakottaa ohjaamaan köydet sen ohi. Näin ollen voi olla, että köysien ohjureita tullaan näkemään isojen veneiden malliin myös Maritan "kannella" eli ruffin katossa.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Herrojen kaudenavaus!

Gasti S. Larikin pääsi vihdoin vesille.
Marita pääsi hetkeksi laiturista irti kun omistajat kävivät perin vaihtelevissa keleissä heittämässä kierroksen eteläisellä Vesijärvellä. Lähtö onnistui hienosti vastatuuleen ja aurinko helli juuri sen verran, että ehdittiin ottaa pitkähihaiset pois ennen kuin sitten alkoikin ankara sadekuuro. Sateen edellä kulki melko mukava tuulenvire ja saimme rouvan hienoon kulkuun sivutuulessa. Valitettavasti tämän jälkeen tuuli tyyntyi lähes olemattomaksi, mutta viileä heinäkuinen sade jäi, joten loppumatka valuttiin sanan kaikissa merkityksissä takaisin Myllysaarta kohti.

Hienoisesta kastumisesta huolimatta purjehduskausi on nyt avattu ja suunnitteilla on jatkaa sitä aktiivisesti seuraavan kuukauden aikana. Lomien alkaessa Marita on tarkoitus viedä Vääksyyn pariinkin otteeseen ja Puuveneregatan myötä aina Päijänteelle asti Ykskoivun tapaamiseen ja paluu eskaaderipurjehdukseen. Kauden päätavoite on luonnollisesti Puuveneregatta, jossa tavoitteena on olla ei-viimeinen hai!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Nuori Marita neiti!

Nuori Marita puuvillapurjeissaan jossain Saaristomerellä.
Saimme erittäin mielenkiintoista sähköpostia Turusta Maritan alkutaipaleelta kuvien kera. Marita on veistetty vuonna 1951 Turun Vuorion veistämöllä, jossa on tehty myös hai L-238 Foster's. Marita vietti ensimmäiset viisi vuotta Turun saaristomerellä Korteen perheen retkeilykäytössä.

Nuori Marita rantautuneena Turun saaristomeren puokamassa vuonna 1954.
Maritassa ei alunperin ole ollut barduunoita, vaan kahdet kiinteät vantit molemmin puolin. Lisäksi keulassa on ollut fokan edessä vielä yksi keulavantti isompaa genuaa varten, jota Korte on käyttänyt pitkillä slööreillä matkapurjehduksessa. Sakset näyttävät olevan melko korkeat, jolloin puomi on saatu nostettua korkealla sitloodan yläpuolelle. Ruffin katossa on myös ollut työntöluukku alkuperäisvarusteena.



Nuori Marita neiti väreissä
Kuvista välittyy upeasti 50-luvun tunnelma. Hailla pääsee aikamatkalle jättämällä moottori pois ja antautumalla tuulen vietäväksi kiireettömässä Suomen suvessa. Lämmin kiitos Arja Koposelle näistä historiallisista kuvista.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Veteenlasku eli turvotusoperaatio!

Vanha rouva jätettiin vuorokauden kelkalla olon jälkeen vielä yöksi liinojen varaan. Se olikin hyvä ajatus, sillä vettä tuli "yli tarpeen".
Marita laskettiin veteen aikataulun mukaisesti perjantaina 5.6.15 eli viikkoa aiemmin kuin viime vuonna. Rouva oli loppukeväästä rakoillut kohtuullisesti ja puuöljykiteistä huolimatta se otti vettä sisäänsä kuin janoinen kameli Saharasta selvittyään. Parin vuorokauden turvotuksen jälkeen rouvan kyljet ovat kunnossa, mutta valitettavasti emäpuu alkaa olla lisäajalla, sillä se vuotaa läpi ja pitää pilssin märkänä koko kesän.

Uppopumppu olisi ollut poikaa. Sen sijaan tulikin reilun tunnin hyötyliikuntasuoritus.


Seuraavana vuorossa ruffin luukun tappien lakkaus ja mastonnostaminen Messilässä, sillä LPS:llä ei ole vielä omaa mastonosturia, vaikka laiturit on saatu osittain korjattua. Niin ja tietysti Seagullin huolto. Purjehduskesä on siis melko lähellä!

Ruffiin uusi kangas!

Maritan uusi kangas maalattuna muutamaan kertaan. Taustalla LPS:n hait Pauliina (vas) ja Nike (oik).

Maritan kevätkunnostuksen suurin ponnistus oli ruffin katto. Vanha kangas oli revitty jo pääosin syksyllä irti ja keväällä irroitettiin työntöluukku sekä hiottiin katto puulle. Hienossa kunnossa oli vanha katto säilynyt, vaikka tosin toinen tammisista luukun tukipuista olikin hapertoitunut ja tulee ensi talven korjauslistalle. Aikataulu maalaamisen suhteen meni kohtuullisen tiukoille, sillä veneen lasku oli suunniteltu perjantaille 6.6 ja sitä ennen katto ehdittiin maalata kuuteen kertaan. Tämä ei ole kyllä täysin riittävä määrä kauniin lopputuloksen saamiseen ja katto maalataan ensi huoltokaudella useampaan kertaan. Myös tapitus meni kalkkiviivoille ja tappien katkaisu ja lakkaaminen jää laiturihommiksi.

Niken 20 vuotta nuorempi lakkakylki on kyllä upea vanhan rouvan maalipintaan verrattuna.
 Muutoin kevättyöt pitivät sisällään perinteiset valmistelut. Suurimmat raot tilkittiin pellavaöljykitillä ja kyljet maalattiin kahteen kertaan vesirajan ylä- ja alapuolelta. Maritassa ei ole käytetty meidän omistuksen aikana anti-fouling maalia ollenkaan, emmekä koe että sitä täällä makeissa sisävesissä tarvittaisiinkaan. Pelkällä Hempelin Underwater Primerilla on pärjätty tähän asti.


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kevättöihin maaliskuussa!


Vanhan rouvan kevättyöt saatiin alulle näin maaliskuun puolivälissä. Aurinko helli pilvettömältä taivaalta, mutta suulissa katon alla oli ilma vielä nollan tuntumassa ja varpaat jäässä parin tunnin aherruksen jälkeen. Päivän savottana oli ottaa rimat irti ruffista, että aikanaan veneenveistäjä pääsee kiinnittämään Maritaan uuden kankaan. Luukun kiinnitysmekanismi on kohtuullisen "monipuolinen" ja siitä saa irroittaa riman jos toisenkin, että saa luukun puitteet irti katosta. No, oppia ikä kaikki...

Maston raapiminen jäänee tältä keväältä, mutta sähkötyöt tullaan saattamaan päätökseen ja uusi "sähköpääkeskus" tehdään kevättöiden yhteydessä. Katsotaan mihin muuhun inspiraatio riittää!