sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Rouva suulin suojiin!

Kesän viimeiset virsikirjat matkalla Messilään
Marita nostettiin tänä vuonna hyvissä ajoin ja hyvän syyskelin vallitessa. Masto käytiin kaatamassa Messilän satamassa ja menomatka taittui kevyessä 1-2 m/s myötätuulessa ja auringon paistaessa. Seagull kuljetti Vanhan Rouvan takaisin Myllysaareen moitteetta.

Rouva osui pukkiin heti ensiyrittämällä
Veneen nosto sujui jo kohtalaisen hyvin muutaman vuoden harjoittelun jälkeen. Hyvä sää auttoi hommassa, kun ei tarvinnut tähtäillä venettä pimeässä ja syksyisessä myrskyssä pukin päälle, kuten joskus on jouduttu tekemään. Rouvan pohja oli melko hyvässä kunnossa ja siinä ollut pieni levä lähti harjalla pois. Tämä todistaa hyvin sen seikan, ettei sisävesillä tarvita mitään myrkkymaaleja veneen pohjaan, sillä Maritassa pohja on maalattu vain harmaalla Hempelin underwater primerilla. 

Vanha rouva jo suulin puolella. Tässä vaiheessa huomattiin peräpeilin tummenneet kohdat.
Valitettavasti Marita alkaa näyttää jo hyvinkin ikäiseltään eli 65 vuotiaalta. Koko kesän (ja monen edellisenkin kesän) ajan vuotanut emäpuu sai nyt seurakseen tummuneen peräpeilin, joka havaittiin noston yhteydessä. Nähtävästi perän partaiden molempien puolien nurkat ovat vuotaneet jonkin verran ja päästäneet kosteutta myös jo kerran vaihdettuun peräpeiliinkin.

Syyskaudelle tehtävä nakkilista onkin hyvin pitkä ja täynnä entistä vaativampia ja suurempia tehtäviä. Ja nyt tullaankin puuveneharrastuksen raakuuteen. Veneitä on kohtuullisen helppoa ja edullista ylläpitää normaalien vuosihuoltojen suhteen, mutta kun tarvitaan isompia remontteja, joihin ei välttämättä omat taidot ja resurssit riitä, tullaan tilanteeseen, joka on lähes kestämätön. Taloudelliset aspektit voidaan heittää suoraan roskakoriin, sillä puuveneisiin laitettuja kunnostuseuroja ei ikinä tulla saamaan lähellekään arvonnousuna takaisin. Mutta se haastavampi puoli onkin tunnepuoli. Tähänkin vanhaan ja vuotavaan haihin on ehditty jo rakastua niin vahvasti, että sen "hävittäminen", edes eteenpäin myymällä se ns. hyvään kotiin tuntuu kovin vieraalta ajatukselta. Toisaalta emäpuun vaihdattaminen ammattivenepuusepällä taas aiheuttaa niin suuren taloudelliseen haasteen, että sen voittaminen henkisesti ja tietysti rahoituksellisesti on erittäin vaikeaa.

Aika tullee näyttämään mihin ratkaisuun Maritan kanssa päädytään. Nyt kuitenkin annetaan rouvan kuivua rauhassa muutama viikko ja katsotaan sitten mihin ryhdytään ja millä aikataululla. Pitkä, kuiva syksy on kyllä erinomaista aikaa veneiden vuosihuollon ja remonttien tekemiseen! Joten älä unohda venettäsi syksyksi.

torstai 18. elokuuta 2016

Puuveneregatta XXIII


Järjestyksessään jo 13. LPS:n Puuveneregatta pidettiin perinteisen kaavan mukaan 4-6. elokuuta. Yhteensä seitsemän venekuntaa kokoontui torstaina Ykskoivun laguuniin. Etelästä tulleita veneitä siivitti mukavasti navakka myötätuuli ja matka Myllysaaresta kanavan kautta Ykskoivuun sujui reippaasti, tosin sateen siivittämänä.

Asikkalanselällä tultiin yli 7 solmun vauhtia spinnulla. Ajettiin jo vanhan rouvan äärirajoilla.
Kari Salmen sillan jälkeen otti Maritan jälleen osumaa, kun märkä isopurje jäi jiipissa kiinni maston toiseen saalinkiin ja vetäisi tämän osin irti mastosta. Näin on jälleen huoltohommia luvassa kuivapurjehduskaudelle. Perillä Ykskoivussa odotti kuitenkin uusittu saunaosasto, sillä saunaan oli rakennettu uusi ja erillinen pesuhuone, joka on selkeä parannus vanhaan. Ilta sujui grillikatoksessa Markon kokkaillessa regattalaisille "epäruokaillallisen" eli tortillaa ja siihen sekalaiset täytteet. Jälkkäriksi perinteisesti muurinpohjalättyjä ja yhteislaulua.

Vanha rouva Marita (oik) ja 21v nuorempi Nike (vas) Ykskoivun laguunissa sateen jälkeen.
Perjantaina eskaaderi lähti laguunista lähes tyyneen keliin klo 10, mutta kun pääsimme Ykskoivun pohjoispuolen viittojen ohitse saimme kiinni etelätuulesta ja matka kohti Myllysaarta pääsi alkamaan 2-3 m/s tuulessa. Pulkkilanharjulle tultiin hyvin sivutuulessa, mutta sillan jälkeen alkoi kova kryssiminen kohti Pulkkia ja kanavaa. Kohteliaasti muut venekunnat odottivat viimeiseksi jäänyttä Maritaa ja näin saavuimme lähes yhtäaikaa Pulkille lounastamaan. Ampiaisten riivamana saimme kuin saimmekin lounaan syötyä ja pääsimme omaan puuvenesulutukseen. Kanavalle eksyneet vierailijat saivat komean näyn nähtäväkseen ja pääsimme jälleen useisiin kuviin.

Puuveneiden sulutukseen mentiin Maritan ja Seagullin johdolla
Matka Vesijärven puolella alkoi melko reippaasti ja Kajaanselkä kryssittiin vauhdilla, nyt Maritan johtaessa joukkoa. Ensimmäisen kapeikon eli Hännyksen ja Vaanian välin kuitenkin ohitti ensimmäisenä Paulina. Pian tuulikin tyyntyi ja tuli niin vastaisesti, että matka Hännyksestä Myllysaareen kesti tuntitolkulla. Viimeiset venekunnat olivat perillä saaressa vasta iltakymmeneltä. Folkkari Rebekka järjesti vielä ylimääräistä ohjelmaa ajamalla itsensä jumiin Isonsaareen edustan hiekkasärkkään. Maritankin laski purjeen ja kävi heittämässä heille melan avuksi, kun meistä ei muuhun avunantoon ollut. Onneksi paikallinen mökkiläinen löytyi avuksi ja hän veti Rebekan irti 300hv moottorin avustamana. Kuulemma kesän neljän irroitus, eikä maksanut kuin 20 rapua ja pullon kotimaista valkoviiniä.


Maritan ratamiehistössä seilasivat Sami, Martsa ja Arto.
Lauantaina kipparit kokoontuivat klo 9 ratakilpailun kipparikokoukseen. Valitettavasti jälleen lähes täysin tyyni Vesijärvi oli heitä vastassa ja aamupäivä meni "isojen regatoiden" tapaan tuulta odotellessa. Hieman aikaistetun lounaan jälkeen pääsimme vesille ja saimme ajettua yhteensä kolme lähtöä kilpailupäällikkö Axel Nymanin johdolla. Ensimmäinen lähtö oli kolmiorata ja yksi kierros, jossa käytiin tiukka kilpailu s/y Lottenin (5.5mR) ja Paulinan (hai) kesken. Lotten oli ensimmäisenä maalissa, mutta LYSin kautta Paulinalle lähtövoitto. Axel päätti muuttaa toiseen ja kolmanteen lähtöön radan kaksipoijuiseksi eli ensin vastatuuliosuus, käännös myötäiseen ja tätä ajettiin yhteen lähtöön kaksi kierrosta. Tämä piristi kilpailua selvästi ja veneet pysyivät lähellä toisiaan toisten mennessä rataa ylös- ja toisten alaspäin. Kilpailun kärkeen tämä muutos ei vaikuttanut, mutta peräpäässä tämä tiivisti tilannetta ja aiheutti muutoksia järjestykseen. Tyytyväisinä päästyään kilpailemaan veneet palasivat saareen puoli viiden maissa. Saunan ja veneiden fiksauksen jälkeen pääsimme regattaillalliselle klo 19 nostaen ensin maljat laiturilla regatan puuhamiehen Marko Aallon kuuluvien sanojen saattamina. Hyvän ruuan ja lipunlaskun jälkeen kilpailupäällikkö Axel paljasti ratakilpailuntulokset. Yhdeksän veneen regatassa Marita sijoittui sijalle seitsemän, toinen hai Nike viidenneksi ja kärkikolmikon muodostivat kolmanneksi purjehtinut folkkari Tuulia kipparinaan Pauli Lindström. Ykkös- ja kakkossijan erotti vain yksi piste ja kakkoslähdön yhdellä sekunnilla voittanut Paulina uusi viime vuoden mestaruutensa pienimmällä mahdollisella erolla ennen Roope Juhosen kipparoimaa Lottenia. Onnea Pancho&co jälleen hienosta ja voitokkaasta regatasta! Lottenille onnea ja menestystä Kööpenhaminan MM-regattaan.

Hai-veneiden kipparit lipunlaskun jälkeen

Kaiken kaikkiaan regatta sujui säästä huolimatta hienosti ja tunnelma oli korkealla koko kolme päivää. Puuveneregatta elää ja voi hyvin!

torstai 30. kesäkuuta 2016

Besiktigad!

Merkki katsastuksesta
Marita ehti vielä kauden viimeiseen yleiseen LPS:n katsastusiltaan kuntoon ja myös "leimalle". Maritan kunto ja varusteet on nyt katsastusluokka 3:n edellyttämällä tasolla ja turvallinen purjehduskausi voi alkaa nyt virallisestikin.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Purjehduskauden avaus!

Klassikkoviiri ensi kertaa kiinni takastaagissa. Mahtavaa!


Marita sai kuin saikin tuulta purjeisiinsa vielä kesäkuun puolella. Perhe Martikainen lähti käymään Enonsaaressa jäätelöllä ja katsomassa kesävieraiden eli pukkien ja kanalan kuulumiset. Ennen Enonsaarta huomattiin kuitenkin että ison nostinskuutti oli tullut laitettu väärän vaijerin päähän ja se käytiin pikaisesti korjaamassa Messilän nosturilla.

Miehistön miesjäsenet tyytyväisinä reissulla
Viime kesän jäljiltä on nuorisoon tullut selvästi enemmän "merimiestä" ja hommat alkavat sujua hienosti niin lähtöjen kuin rantautumistenkin suhteen. Laurikaan ei enää huutele "hondaa käyntiin" vaan nauttii olostoon järvellä. 

Maritan Enonsaaren laiturissa
Enonsaari on isohko saari Messilän edustalla, johon on myös Lahdesta hyvin lyhyt matka. Laiturissa on tilaa noin puolelle tusinalle vierasveneelle, mutta saareen pääseen myös reittiliikennettä hyväksi käyttäen. Saaressa on kesäravintola, tilaussauna, uimaranta ja grillauspaikka sekä mahdollisuus mm. patikointiin tai frisbeegolffiin. Saarelta löytyy myös kesävieraiden iloksi ja suruksi myös pari pukkia sekä kanoja ja Kanuuna nimeä totteleva kukko. Pukit nimittäin säännöllisin väliajoin karkaavat häkistään ja tulevat nauttimaan kaikkien saarelaisten eväistä ja seurasta.

Kevyen tuulen pyöriessä Veskulla piti ihmetellä Windexin liikkeitä koko ajan
Kausi 2016 on nyt avattu ja äkkiseltään uudet masto- ja kansiheloitukset tuntuvat onnistuneilta ratkaisuilta. Tosin köysiohjainten alle pitää rakentaa puinen alaosa, sillä nyt osin ilmassa oleva ohjain nappaa alleensa fokan skuuttiköyden turhankin hanakkaasti. Talvella puulle hiottu masto ja puolen tusinaa lakkauskertaa näyttää nyt vesillä hienolta ja kiittää tekijäänsä.

Messilän mäet ja Tiirismaa järven suunnalta katsottuna
Kyllä suomalaisilla, puhtailla järvivesillä on ilo olla ja purjehtija. Tarttukaa tilaisuuteen mennä järvelle tai merellekin, jos sellainen teille tarjoutuu!


keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Mastonnostoon!

Lauri tutkailemassa maisemia menomatkalla Messilään
Marita pääsi mastonnostoon Juhannusviikolla Ukin ja Laurin lähtiessä mukaan. Ajoittain taivaalla kiitäneet tummat pilvet jättivät kuitenkin meidät rauhaan ja tyyni kesäilta tarjosi hyvät olosuhteet mastonnostolle Messilän venesatamassa. 

Paluumatkalle saatiin kaunis auringonpaiste meitä saattelemaan
Mastonnosto sujui itsessään melko hyvin ja uusi windex:n pysyi ehjänä, vaikka kerran pientä osumaa nosturiin ottikin. Sivuvantit meinasivat mennä ensin väärältä puolelta, mutta homma onneksi huomattiin ajoissa ja saatiin tilanne korjattua nopeasti. Maston paketointi oli mennyt vähän niin ja näin kun sitä oli suulissa pyöritelty lakkauksen jälkeen edestakaisin ja osin uusien köysien ja helojen kanssa.

Ensin laskettu  Nike vielä odottaa mastoaan ja Marita viimeisiä helojaan
 Seagull perämoottorikin toimi hienosti koko reissun, sillä paluumatkakin sujui moottorin äänekkään säestyksen kera, sillä ruffista puuttui vielä osa köysilukoista sekä uudet köysiohjaimet ruffin katosta. Vaikka eipä tuota tuultakaan olisi ollut kovin nopeaan siirtymiseen. Ihan kohta päästään jo purjehtimaan!


tiistai 14. kesäkuuta 2016

Marita turpoamaan!

Suulin vanha rata välillä tökkää ja kelkkaa pitää vähän käsipelillä auttaa eteenpäin

Tänään oli Maritan vuoro viimein päästä suulista Vesijärveen. Pienten viivästysten jälkeen ja melko lämpimän ja hyvin kuivan toukokuun jäljiltä jo hyvin reippaasti rakoileva Marita pääsi tänään veden ääreen ja meni lähes saman tien lähes kantta myöten järveen. 
Purjehduskauden parhaita hetkiä - veneenlasku!
Useista lautaväleistä tulvi vettä oikein urakalla veneeseen. Raot olivat niin suuria, ettei niitä oltu yritetty mitenkään tukkia, vain päinvastoin hioa väleistä turhat sotkut ja aineet pois, jotta turvotessa laudat menisivät siististi umpeen.
Vedenpinta veneen sisäpuolella pysyi lähes samana kuin veneen ulkopuolella,
niin suuret olivat helteisen toukokuun jättämät raot.
Vanhan rouvan laskussa oli tarkoituksena, että laskupukki saataisiin alta pois ja jätettäisiin Marita turpoamaan laiturien väliin liinojen päälle, mutta tällä kertaa vesi tuli niin nopeasti sisään, ettei pukkia enää millään saanut veneen alta pois.
Tähän Marita jäi turpoamaan. Onneksi oli tyyntä säätä tarjolla.
Vene kuitenkin turposi vuorokaudessa umpeen ja näin saatiin hai jälleen veneilykuntoon. Onneksi näin!

torstai 12. toukokuuta 2016

Vanhasta rouvasta Klassikko!

Marita on nyt virallisesti Klassikkovene! Mahogany Yachting Societyn (MYS) ry:n ylläpitämä Klassikkorekisteri on hyväksynyt Maritan hakemuksen 30.10.2015 ja nyt tämä rekisteritodistus on vihdoin saatu haltuumme.

Maritan rekisteritodistus sekä Klassikkoviiri
Tästä kesästä eteenpäin Klassikkoviiri koristaa Maritan kulkua veneen takastaagista.

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Keväthommissa!

Maritan kimpussa on tänä talvikautena oltu jo useasti. Masto hiottiin puulle jo syksyn aikana ja kevätpuolella on tehty jo huoltolakkauspintojen hionnat sekä kannen putsaus huoltomaalausta varten. Kylkien osalta selvitään huoltomaalauksella vesirajan ylä- ja alapuolella.


Lakkausta (7-8 krt!) vaille valmista
Koleasta vappusäästä huolimatta tänään aloitettiin maston ja spinnupuomin lakkausurakka. Ensimmäinen ohut kerros vedettiin ohennettuna pintaan. Viileästä (+6 astetta) kelistä johtuen lakka oli kohtuullisen jäykkää, mutta ohennin avitti sen verran, että homma sujui hyvin.


Kansi saatiin myös huoltomaalattua (Uulan pellavaöljymaali, sävy Sade) kertaalleen. Kangas on kauttaaltaan ehjä, mutta parista paikasta irronnut kannesta. Täytyy katsoa miltä kansi näyttää kun ja jos tämä pellavaöljymaali saadaan suulissa kuivumaan. Mieluusti kanteen pistäisi vielä toisenkin kerroksen maalia.

Ennen: teipattuna ja maalia vaille.
Jälkeen: Maalarimestari toimessaan.
Vappuaaton aamupäivä oli siis tehokasta puuveneen huoltoa. Tehtävälistalle jäi vielä siis kylkien maalausta, maston ja puomien lakkausta sekä veneen puuosien lakkaukset. Näiden lisäksi pitää vielä investoida uudet rapulukot sekä mahdollisesti köysien ohjaimet. Myös maston heloitus ja köysitys pitää pohtia osin uusiksi.

Viileästä kelistä huolimatta fiilis pysyi plussalla!