Maritan nosto

Ensimmäinen Maritan nosto tapahtui auringon paisteessa

Ensimmäinen purjehduskausi tuli päätökseen sunnuntaina 15.9.13 kun Marita nostettiin takaisin Myllysaaren suuliin. Nosto sujui kohtuullisen hyvin, sillä apuna oli Niken kippari Jarno Talvitie, jonka neuvoista otimme vaariin vastaisuuden varalle. Vaikka suulin laiturit olivat hieman vajavaiset, niin mastonkaato kuin veneennostokin saatiin onnistuneesti hoidettua ilman vahinkoja. Uudistettu venepukkikin selvisi urakastaan kohtuullisesti, vaikka veneen paikka ei aivan nappiin pukissa mennytkään muutamankaan asettelukerran jälkeen.

Ensimmäiseen kesään Maritan kanssa mahtui mukavia päiväpurjehduksia Vesijärvellä sekä osallistuminen Puuveneregattaan, joka kyllä paljasti Maritan heikon kunnon kanssaveneisiin verrattuna. Paljon olisi rouvassa korjauskohteita, mutta niiden järjestystä ja perusteellisuutta täytyy harkita pitkään ja hartaasti, sillä osa kunnostuksista vaatii ammattilaisia ja pulleaa kukkaroa.

Puuveneregatta IX!

Regatan ensimmäisen lähdön startti. Marita kääntämässä keulilla viivalle (vasemmanpuolimmainen vene).

Lahden Puuveneregatta järjestettiin tänä vuonna jo yhdeksättä kertaa. Puuveneregatta aloitettiin 2004 aktivoimaan LPS:n puuveneitä, puuveneilijöiltä ja seuran päätukikohtaa Myllysaarta Lahden edustalla. Nyt lähestyttäessä kymmenettä juhlavuotta, voidaan sanoa, että tapahtuma on pääosiltaan saavuttanut alkuperäiset tavoitteet. Uusia puuveneitä tulee mukaan lähes vuosittain ja miehistöihin on saatu uutta verta. Samalla kaupunkilaisille on myös tarjottu mahdollisuus seurata puuveneiden regattaa Lahden "olohuoneesta" matkustajasatamasta ja Myllysaareen on tuotu tuulahdus menneistä puuveneiden aktiiviajoista.

Rentohenkinen tapahtuma on kasvanut matkan varrella kolmipäiväiseksi ja alkaa seuran Etelä-Päijänteen tukikohdasta Ykskoivusta torstai-iltana, jonka jälkeen perjantaina on eskaarideripurjehdus Vääksyn kanavan läpi Vesijärvelle ja Myllysaareen. Lauantaina purjehditaan varsinainen regatta lys-tasoituksin ja tapahtuman kruunaa regattaillallinen klubitakkeineen. 

Regatta on purjehdittu aina rehdisti ja puuveneitä kunnioittaen. Myös tänä vuonna kippareiden kesken sovittiin, että kahden puuveneen kosketuksesta molemmat diskataan. Tapahtuman pääpaino on puuveneillä purjehtimisessä eikä kilpailemisessa.

2013 Puuveneregatan tulokset

Tänä vuonna mukana oli kaksi täysin uutta venettä ja luokkaa, kun viivalle haiden ja folkkareiden seuraksi tuli 5.5m Lotten ja viime keväänä valmistunut Puchars Bay 25-luokan Valo. Yhteensä regattaan osallistui peräti yhdeksän venettä. Haita nähtiin mukana neljä. Maritan (253) lisäksi purjehtivat Nike (270), Pauliina (269) sekä Hiivari II (260). Kevyessä 2-3 ms pohjoistuulessa purjehdittiin yhteensä neljä lähtöä, joista kolmen parhaan tulokset huomioitiin. Kilpailun voitti suurimmalla lyssillä 1.15 purjehtinut Lotten. Toiseksi purjehti puuveneregattaveteraani Tuomo Rahikainen rannikkoristeilijä Tarinallaan. Kolmanneksi hyvin suurella isopurjeella ja ilman spinnua purjehti Valo. Haiden välisen luokkakilpailun vei nimiinsä Nike, kipparinaan Jake Talvitie.

Keskellä regatan voittanut 5.5m Lotten ja oikealla Valo ison isopurjeensa kanssa.

Maritan regatta ei sujunut toivotusti, sillä vene oli yksinkertaisesti kaikkia muita selvästi hitaampi. Vaikka vene oli kahdessa lähdössä neljästä viivalla ensimmäisenä, niin kaikki painelivat ensimmäisen kryssiosuuden alkupuolella ohitsemme. Talven aikana täytyy selvittää mistä tämä voisi johtua. Tapahtumana regatta oli kuitenkin erittäin onnistunut myös Maritan osalta ja antoi kaivattua kokemusta miehistölle ja toimi hyvänä verkostoitumisväylänä seuran ja alueen puuvenelöiden kesken.

Marita tulossa alamerkille.

Maritan puolesta haluammekin kiittää regatan eteen jo vuosien ajan tehdystä työstä puuveneaktiiveja Marko Aaltoa sekä Jarno Talvitietä. Ensi vuonna nähdään juhlaregatan merkeissä!

Pallopurjein auringonpaisteessa!

Marita Enonsaaren laiturissa. Taustalla Lahden maamerkit hyvin esillä.

Näin pitkälle ehti tämän vuoden purjehduskausi, ennen kuin saimme aikataulut sovittua kippareiden kesken ja pääsimme yhdessä vesille. Aurinkoinen Vesijärvi tarjosi aamupäivästä sopivaa tuulta kryssiessämme Myllysaaresta Enonsaareen, jossa olikin mukavasti burger-viikot. Erinomaisten burgereiden jälkeen jatkoimme matkaa Siikaniemen tasalla asti, jossa kävimme ihastelemassa Nikeä (FIN-270), joka odottaa jo ensi viikon Puuveneregattaa Kiviniemen poijussaan.

Paluumatkalla Hollolasta pääsimme suoraan myötätuuleen ja kokeilimme ensi kertaa nostaa pallopurjetta. Pienen hakemisen jälkeen spinnun nurkat löysivät oikeat paikat ja saimme purjeen komeasti ylös ja vetämään. Tuuli tyyntyikin pilvien väistyessä ja auringon alkaessa paahtaa täydeltä terältä, joten spinnun vetoapu tuli tarpeeseen.

Pienen hakemisen jälkeen spinnukin asettui kohdalleen

Ensi viikolla Maritan ohjelmassa onkin Puuveneregatta, joka on ensimmäinen regatta Maritalle ja uudelle miehistölle. Marita on osallistunut aiemmin ainakin vuonna 2005 Jukka Valtosen kipparoimana, jolloin tuli toinen sija.

Kesäloman kunniaksi vesille!

Kirjapurjein kohti Lahtea

Alkaneen kesäloman ja kauniin kesäpäivän kunniaksi lähdettiin perheen voimin vesille. Tällä kertaa pääsimme 3-4 m/s koillistuulessa jo purjehtimisen makuun. Vanha rouva meni hienosti kryssiä vanhoilla Niinirannan purjeilla kohti Enonsaarta. Hetken matkaa mentiin trimaraanin kanssa yhtämatkaa ja pysyttiin rinnalla pitkän matkaa. Enonsaaren kierrettyä saimme lasketella yhtä halssia suoraan kohti Lahden satamaa, jossa näimme satoja lennilokinpoikasia kivisellä aallonmurtajalla.

Sataman aallonmurtaja on satojen lokkien koti

Ensipurjehdus!

Tuulta purjeissa!

Tänään oli viimein ensipurjehduksen aika. Lähdimme nelihenkisen perheen voimin Myllysaaresta kohti läheistä Enonsaarta kevyessä myötätuulessa ja tihkusateessa. Menomatkan opettelimme purjeiden nostoa ja köysien käsittelyä koko tiimin voimin. Kevyessä tuulessa kaikki sujui hyvin ja pääsimme Enonsaareen vesisateen saattelemina. Kahvikupposten ja korvapuustien jälkeen jatkoimme matkaa purjein kiertäen Enonsaareen, mutta paluumatka oli vastatuuleen ja oli aika poikani sanoin "laittaa Honda käyntiin".

"Purjehdusta" Hondalla

Ensimmäinen purjehduksemme oli heikohkosta säästä huolimatta menestys ja jätti poltteen heti seuraavaan purjehdusretkeen.

Vesillelasku ja mastonnosto

Vanha rouva pääsee pian veteen pitkästä aikaa

Laskimme suuren jännityksen vallassa Maritan Juhannusta edeltävänä sunnuntaina. Laskeminen itsessään sujui hyvin, olimmehan tätä harjoitelleet jo useana vuonna Niken (FIN-270) kanssa samasta vajasta. Äkkiseltään suurin osa massatuista saumoistakin piti kohtuullisesti ja varsinaisia suihkulähteitä ei tullut. Pilssi kuitenkin täyttyi vuorokaudessa kohtalaisen mukavasti, mutta samalla raot jo ehtivät turvota lähes kauttaaltaan kiinni.

Sukellusvene...

Otettuamme Marita pois pukilta jätimme sen onneksi liinojen varaan jatkamaan turpoamista. Tämä olikin hyvä varotoimi, sillä yksi kölipulteista vuoti melko pahasti ja haimme upposi lähes kantta myöten Vesijärveen liinojen varaan. Onneksi kälipultti kiristyi sitä käännettäessä ja venettä ei tarvinnut nostaa takaisin kelkalle.

Uran ensimmäinen mastonnosto sujui kohtuullisen hyvin pläkässä kesäillassa.

Kun pohja oli lähestulkoon vedenpitävä oli mastonnoston aika. Juhannusviikon keskiviikkoilta oli täydellisen kaunis tätä operaatiota varten ja meidän ensimmäinen mastonnostomme sujui melko mukanvasti. Windex jäi laittamatta, mutta lähinnä siksi, että mastossa oleva reikä oli selvästi Windexin jalan ruuvia pienempi. Aikamme vantteja ja köysiä ihmetellessämme saimme kaikki lopulta paikoillemme ja olimme erittäin tyytyväisiä tähän astiseen edistykseemme puuveneilijöinä, vaikkemme olleet vielä ehtineet purjehtimaan.

Pikakunnostus purjehduskuntoon

Kylkirakojen massaus työnalla

Marita oli seissyt kuivilla viitisen vuotta ja se oli kohtalaisen ravistunut kyljistä. Ruffin katossa oli pari rikkoutunutta kohtaa ja pienempiä paikkauskohteita oli lukuisia. Aikataulumme korjauksille oli kuitenkin erittäin rajallinen ja siksi päädyimme tiivistämään pahimmat kylkien raot Proof 10:llä kohtuuttomien vuotojen estämiseksi. Tiivistämisen jälkeen vesirajan alapuolinen osa maalattiin primerilla kahteen kertaan ja yläpuolinen osa kahteen kertaan. Sisävesillä ollessa jätettiin ns. myrkkymaalit kokonaan laittamatta.
Ruffin katto pikafiksattiin teippaamalla ja ylimaalaamalla katto pariin kertaan. Kaikki puuosat lakattiin kolmeen kertaan ja kohtalaisen reippaasti haljennut peräsin vahvistettiin rosterilistoilla, jotka aikataulusyistä laitettiin pinta-asennuksena.

Vihreä vesirajan ja vauhtiraidan väri vaihtui tummaan siniseen ja puuosat saivat kolminkertaisen lakan päälleen.

"Radikaalina" uudistuksena vaihdomme vielä vesirajassa aiemmin olleen vihreän nyt tumman sinisellä. Tämä sopi meidän makuumme valkean kyljen ja harmaan kannen kanssa  huomattavasti aiempaa väriyhdistelmää paremmin.
Ennen laskua päädyimme vielä teippaamaan pahimmat vedenalaiset saumakohdat, ettei vedenpaine olisi samantien työntänyt massojamme veneen sisäpuolelle. Peräpeiliin maalasimme vielä rouvan nimen ja näin olimme kuin olimmekin selvinneet aikataulullisesti veneen tämän kevään huoltotehtävistä. Kaunista jälki ei ollut, mutta vene piti olla nyt vesillelaskukunnossa.

Puuveneen omistajaksi

LPS:n venevaja. Marita ensimmäisenä vasemmalla.

Mahdollisuus puuveneen omistajuuteen tuli yllättäen ja pyytämättä toukokuun alussa. Lahden Purjehdusseuran venevajaan oli tulossa heinäkuussa ensimmäistä kertaa kesäteatteri ja tämän alta koko venevaja tulisi saada tyhjäksi veneistä. Vajassa talvehtii viisi haita, yksi rannikkoristeilijä, yksi folkkariprojekti ja yksi upea Riva. Haista kolme oli aktiivisessa käytössä, mutta kaksi haita oli viettänyt siellä jo muutaman kesän. Meidän kohteenamme oli Marita (FIN-253), joka oli ulkopaikkakunnalla asuvan eläkkeelle siirtyneen miehen omistuksessa, joka ei enää kyennyt haista huolta pitämään.
Parin paikallisen puuveneveistäjän tutustuttua kohteeseen ja havaittua sen ikäisekseen (vm.51) kohtuullisen hyväkuntoiseksi (pehmeitä kohtia ei löytynyt) uskalsimme tarttua haasteeseen kahden innokkaan miehen voimin.